23.09.2017
RSS Facebook Twitter Linkedin Digg Yahoo Delicious
×

Varoitus

JUser: :_load: Käyttäjää ei pystytty lataamaan tunnuksella: 52
keskiviikko, 12 maaliskuu 2014 19:54

Tähti 1-5 ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (OPS)

Arvostele
(0 ääntä)

Vertaan tässä Otavan Tähti -sarjan sisältöä OPSiin, arvioiden kuinka hyvin koulukirjasarja vastaa opetuksen tavoitteisiin. Koska OPSissa peruskoulun luokkia 1 - 5 käsitellään yhtenä kokonaisuutena, arvioin vastaavasti Tähti -sarjan osia 1 - 5 (opettajan oppaiden kautta, sillä ne sisältävät myös oppilaan kirjojen sisällöt). Kommentoin myös joitakin OPSin puutteita tai ongelmallisia kohtia.

Tässä kirjoituksessa on kolme osiota: ensimmäisessä arvioin hieman OPSia ja sitä, kuinka hyvin kirjasarja sitä noudattaa; toisessa osassa luettelen tarkemmin huomioita kirjasarjasta; ja kolmannessa esitän joitain kokoavia kommentteja molemmista edellä mainituista.

 


1. OPS ja Tähti 1-5

OPSin esittämistä tavoitteita kirjasarja pyrkii toteuttamaan vaihtelevasti. Nähdäkseni kirjasarja totetuttaa opetussuunnitelmaa aika hyvin tutustuttaessaan oppilaan Vanhan testamentin tarinoihin ja Uuteen testamenttiin. OPSissa nämä vaatimukset esitetään hieman erikoisesti:

• [oppilas] tutustuu Uuteen testamenttiin, Jeesuksen elämään ja opetuksiin
• [oppilas] tutustuu Vanhan testamentin keskeisiin kertomuksiin

Outoa tässä on se, että Vanhan testamentin kohdalla puhutaan kertomuksista, mutta Uuden testamentin yhteydessä puhutaankin Jeesuksen elämästä ja opetuksista, jolloin syntyy se mielikuva, että jälkimmäinen on jotain muuta kuin kertomuksia -- ehkä jopa, että Uudessa testamentissa kerrotaan yksinkertaisesti totuus Jeesuksen elämästä ja opetuksista. Toki kohdan voi tulkita niinkin, että kyse on Uuden testamentin tarinoiden sisällöstä. Tosin joidenkin vanhan testamentin kertomustenkin kohdalla (esim. osa 1, s. 28 - 29, Luomiskertomus) jää epäselväksi onko kyseessä pelkkä tarina vai onko sitä tarkoitus pitää totena.

Kirjasarja seuraa OPSia hyvin myös opettaessaan “kirkkovuoden ja Jeesuksen elämänkaaren välisen yhteyden” ja tutustuttaessaan oppilaan “luterilaiseen kirkkoon ja seurakunnan toimintaan”.

On vaikeampi arvioida, kuinka hyvin kirjan avulla oppilas “oppii luottamusta elämään ja itseensä, kohtaamaan rohkeasti tulevaisuuden, ymmärtämään pyhän ulottuvuuden sekä näkemään uskonnon vaikutuksen omassa ja muiden elämässä”. Perusturvallisuutta kirjassa nähtävästi luodaan lähinnä opettamalla suojelusenkeleistä (osa 1, s. 27, 38 - 39), vaikkei tämä taida olla kirkon virallinen oppi, sekä kertomalla kuinka Jumalalta voi rukoilla apua. Turvallisuuden tunteen yhdistäminen suojelusenkeleihin on vähintään kyseenalainen opetusmenetelmä.

OPSin vaatimusten mukaan oppilas tutustuu muihin kristillisiin kirkkoihin ja ympäröiviin uskonnollisiin ja ei-uskonnollisiin katsomuksiin. Näihin vaatimuksiin Tähti -sarja vastaa aika heikosti. Osassa 5 esitellään muita kristillisiä suuntauksia muutaman sivun verran, koko kirjasarjassa tähän asti esitellään muita uskontoja vain lyhyinä mainintoina, eikä uskonnottomista katsomuksista sanota oikeastaan yhtään mitään.

OPSin tavoitteeksi on myös asetettu, että oppilas “oppii eettisten asioiden pohdintaa, omien tunteiden ja kokemusten jakamista sekä kristillisen etiikan soveltamista”. Eettisten asioiden pohdintaa sarjassa opetetaan etenkin opettajan oppaan Sydäntehtävien avulla. Ne ovat kiitettävän neutraaleja uskonnon suhteen. Kristillisyyttä kirjasarjassa etiikkaan pyritään ilmeisesti tuomaan esimerkiksi vetoamalla Jumalaan ja Luomiseen erilaisuuden hyväksymisen perustana (osa 1 s. 32 - 33). Tämä ei vaikuta kovin hyvältä ajatukselta: asiaa olisi voinut hyvin käsitellä jättäen uskonnolliset viittaukset tekstistä pois, etenkin kun kyse ei ole varsinaisesti kristilliseen eettiseen perinteeseen liittyvästä asiasta, kuten Kymmenestä käskystä. Osassa 2 s. 16 opetetaan kylläkin hyvinkin kristillinen ajatus synnistä ja syntien tunnustamisesta. Ajatus, että pelkkä ajatuskin on jo synti (ja sillä on siis synnin seuraamukset, joista ei onneksi Tähti -sarjassa pahemmin kerrota) on kyllä mielestäni mielenterveydelle haitallista.

OPSin vaatimia “oppilaiden kokemuksista ja elämäntilanteista nousevia elämään ja kuolemaan liittyviä asioita”, käsitellään Tähti -sarjassa yksinomaan (ev.lut.) kristillisestä näkökulmasta, jos kyseessä on siirtymäriitti: kaste, rippikoulu, häät, hautajaiset. Hyvistä tavoista, kiusaamisen vastustamisesta, tiedotusvälineistä, pelien ikärajoista, internetistä, yms. (osa 2, s. 20 alkaen ja s. 86 alkaen) kerrotaan kuitenkin ilman uskonnollista painolastia, kuten kuuluukin.

OPSin mukaan opetuksen pitäisi käsitellä oppilaan “juuria”, “perheen ja suvun arvoja ja perinteitä”. Kirjoissa kerrotaankin sukulaisuussuhteista ja yleisistä suomalaisista perinteistä, kuten joulunvietosta, tosin varsin paljon uskonnollisempina versioina kuin luultavasti useimmat nykysuomalaiset ne näkevät.

Ikävä kyllä, OPSissa mainitaan “ihmisen arvo erityisesti luomisen näkökulmasta”, sitoen turhaan ja ehkä haitallisestikin ihmisarvon luomiseen. Kirja tietysti noudattaa OPSia tässä. “Kultainen sääntö, rakkauden kaksoiskäsky ja kymmenen käskyä” käydään sarjassa läpi, kuten OPS vaatiikin. Kultaisesta säännöstä jopa esitellään eri perinteissä muotoiltuja versioita (osa 3, s. 75).

OPSissa mainittuja “yhdessä elämisen kysymyksiä” käsitellään ainakin osassa 4 (s. 63, 72 ja 74 alkaen), kun kerrotaan hätänumerosta, yhteistoiminnasta, hyveistä ja hienotunteisuudesta. Mikä parasta, näiden yhteydessä ei edes vedota uskontoon.

Sarjassa kerrotaan luterilaisen kirkon työntekijöiden tehtävistä, kirkon juhlista ja tavoista, sekä kirkko-organisaation avustustoiminnasta, kirkkotaiteesta ja symboleista, kuten OPS vaatiikin. Muista kristinuskon muodoista kerrotaankin sitten varsin vähän. Lähinnä niistä kerrotaan osassa 5, jossa on yhteensä 14 sivua (alkaen s. 68) muista kirkoista ja myös evankelisluterilaisen kirkon sisällä toimivista herätysliikkeistä. Juutalaisuudesta on sarjan eri osissa muutama maininta, lähinnä liittyen pääsiäiseen. Vanhan testamentin yhteydessä kuitenkin vanhojen juutalaisten tarinoiden pitäisi tulla tutuiksi. Islamista, hindulaisuudesta, tai muista suurista uskonnoista ei näiden kirjojen perusteella saa vielä minkäänlaista käsitystä, eikä uskonnottomuutta edes oikein mainita, vaikka uskontokuntiin kuulumattomat muodostavatkin suurimman vähemmistöryhmän sekä Suomessa, että maailmanlaajuisesti. Viimeisimpään puutteeseen pääasiallisena syynä voi olla OPSin järkyttävä puutteellisuus tässä kohdin, mutta OPSin mainitsemia “juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin yhteisiä ja erilaisia piirteitä” ei kuitenkaan kirjasarjan näistä osista löydy.

 

2. Huomioitani Tähti -sarjan osista 1-5:

Tähti 1 oppikirja ja opettajan opas

Tämä oppikirja sisältää OPSin mukaista uskonnollista ainesta, joka voidaan ainakin joiltain kyllä tulkita vaikka neutraalistikin, mutta myös outoja kohtia suojelusenkeleistä yms. Silti suurempi ja perustavampi ongelma on siinä, ettei OPS edes ohjaa "oikeanlaiseen" opetukseen.

Esipuheessa kerrotaan kirjan laulujen olevan virsiä. Virret nähtävästi mainitaan OPSissa, “Luterilaisen kirkon elämän” osana. Virsien laulaminen olisi siis tutustumista “omaan uskontoon”, ei uskonnon harjoittamista?

Opettajan oppaassa on hyviä “sydäntehtäviä”, jotka johdattavat eettiseen ajatteluun, eivätkä vaikuta uskontosidonnaisilta.

Koko oppikirjassa ei juurikaan puhuta muista uskonnoista (s. 15 mainitaan, että on muitakin uskontoja), eikä ollenkaan uskonnottomista katsomuksista. Edes filosofian perinnettä ei mainita. Muista kulttuureista ylipäätään ei juurikaan puhuta.

Monikulttuurisuudesta tulee opettajan oppaan kautta kurssille enemmän asiaa kuin pelkästä oppilaan kirjasta:
Luvussa 4 puhutaan muista uskonnoista (muttei uskonnottomista katsomuksista).
Luvussa 21 mainitaan juutalaisten pääsiäinen.

Kirjassa käsitellään aiheita ystävyys, kaikkien ottaminen mukaan leikkeihin, kateus, anteeksi pyytäminen ja auttaminen (s. 18 - 19, 22 - 23, 86 ja 88 - 89) ilman viittausta uskontoihin. Uskontoa ei siis tarvita ainakaan näiden eettisten asioiden opettamiseen.

s. 27 mainitaan Luominen ja oma suojelusenkeli.Oonko jälkimmäinen edes kirkon oppien mukaista? Siitä tosin puhutaan niin, ettei voida sanoa, esitetäänkö se “totuutena” tai kirkon opin mukaisena. Molemmat kohdat liittyvät ilmeisesti OPSin seuraavanlaiseen kohtaan:

“Luottamus ja turvallisuus
[...]
• Jumala Isänä ja Luojana, Herran siunaus sekä Jeesuksen opetukset Jumalan huolenpidosta”

Tarkoitus lienee siis vahvistaa lasten perusturvallisuuden tunnetta. Suojelusenkeli on ehkä ajateltu lapselle helpommin ymmärrettäväksi kuin abstraktimpi Jumalan huolenpito. Voi silti kysyä, onko tällainen perusteltua tai hyväksyttävää.

s. 28 - 29 esitellään Raamatun Luomiskertomus. Kirja jättää tulkinnanvaraiseksi onko kyse vain Raamatun tarinasta (kuten Harry Potter tarinasta), vai pitäisikö tarinaa pitää totena.
Opettajan kirjassa luomiskertomuksen yhteydessä keskustelunaiheeksi on ehdotettu “Onko kertomus totta?” Mitään ohjetta aiheen käsittelyyn ei ole annettu.
Samassa luvussa esitellään myös aurinkokuntamme.

s. 32 - 33 käsitellään erilaisuutta, tällä kertaa turhaan mainiten Jumalan ja Luomisen.

s. 38 - 39 suojelusenkeli esiintyy uudestaan. Lauletaan virressä, että “en ilman enkeliä koskaan kulkea voisi”. Pyritäänkö näin lapsille upottamaan tajuntaan ajatus, että ilman enkeliä ei voisi olla, jotta nämä vastustaisivat uskonnon vastaisia argumentteja? Vaikutus voi olla perusturvallisuuden tunteen heikkeneminen kun usko suojelusenkeliin häviää.

Opettajan kirjan mukaan tunnin teemaan kuuluu, että “[Jumala] on lähettänyt enkeleitä maan päälle huolehtimaan ihmisistä”. Esitetään siis kristinuskon oppina tai totuutena, riippuen tulkintatavasta. Wikipedian artikkelin mukaan: “Kristinuskossa ei ole varsinaisesti määritelty, onko jokaisella ihmisellä suojelusenkeli vai ei”.
En löytänyt ev.lut. kirkon kantaa asiaan. Luulisin ettei sillä ole, koska haluavat olla niin inklusiivisia.

s. 41 - 47 käsitellään suomalaista ev.lut. jouluperinnettä viittaamatta muihin uskontoihin, kulttuureihin, vuoden kiertoon, syvempään historiaan... Väitetään vain, että “joulu on Jeesuksen syntymäpäivä”.

Lukujen 18 ja 19 tarkoitus jäi minulle hämäräksi. Onko kyse vain jostain epämääräisestä taustoittamisesta? Kuitenkin uskonnolle annettu kontekstointi on outoa. Historiallinen ja etenkin uskontohistoriallinen konteksti olisi ollut paljon mielekkäämpi.

s. 45 alkaen aiheena on Raamatun kertomukset. Ei välttämättä selviä lapsille, että kyse on todellakin kirjan tarinoista.

s. 47 olisi ollut hyvä tilaisuus rikkoa sukupuolirooleja, mutta sen sijaan vain vahvistetaan heteronormatiivista mallia (“...tytöt leikkivät nukeilla” ja haluavat hoitaa vauvaa).

s. 69 kerrotaan rukoilusta... Jatkaa ilmeisesti teemaa Jumalasta turvan antajana.

s. 77 puhutaan pääsiäisestä täysin sivuuttaen esim. virpomisen pakanallisuus ja magia, puhutaan siitäkin kristillisenä asiana.

s. 81 “Jeesus nousi kuolleista” ja s. 83 “Jumala on luonut...” ilmeisesti historiallisina väitteinä.

 

Tähti 2 oppikirja ja opettajan opas

Tähti 2 oppikirjassa on kummallisia tehtäviä (esim. s. 48: “Kuinka monta paimenta löydät?”), joilla ei ole mitään tekemistä opetettavan asian kanssa. Miksi? Misdirection? Mikä pointti?

Kirjan alussa kerrotaan lähetyskäsky (!) ja opetetaan levittämään propagandaa.
Opettajan oppaan (s. 6) mukaan “lähetystyön kautta käsitellään suvaitsevaisuutta ja erilaisten kulttuurien kohtaamista” (!). Minusta ainakin “lähetystyö” eli käännyttämispyrkimys on kyllä aika huono lähtökohta ja asenne toisen kohtaamiselle.

s. 16 opetetaan kristinuskon mukaisesti älytön oppi, että väärä ajatuskin on synti ja että synnit pitää tunnustaa. Hyvää propagandaa. Haitaksi ihmisten mielenterveydelle.

s. 20 alkaen kerrotaan hyvistä tavoista ja kiusaamisen vastustamisesta ilman uskontoon viittaamista. (s. 26 kilpailusta ja taidoista myös, kirjan lopussa peleistä ja netistä ja ikärajoista ja aikarajoituksista myös.)

s. 22 sen sijaan liitetään turhaan uskonto ja omatunto.

Ristiäiset, häät, hautajaiset esitetään vain ev.lut. perinteen mukaan, mainitsematta muita uskontoja tai näiden maallisia aspekteja (tai vaihtoehtoja).

s. 44 alkaen kerrotaan jouluevankeliumi totena (!) ja s. 60 Uuden testamentin kirjoitushistoria kirkon perinteisen näkemyksen mukaan (virheellisesti ja harhaanjohtavasti), jättäen pois apogryfiset kirjat yms.
Opettajan oppaan taulukuvaan on sitä paitsi piirretty kirjakäärö väärin päin. Siinä myös puhutaan jouluevankeliumista totena (s. 45).

Opettajan oppaassa kerrotaan Raamatun syntyhistoriasta paremmin kuin oppilaan kirjasta s. 50, mutta heti perään väitetään, että Raamatun “tekstit tukevat eettitä kasvua”, mitä ainakin minä pidän aika kyseenalaisena väitteenä. Esimerkiksi s. 54 alkava Nooa-kertomus muka opettaa, että “Jumala haluaa pitää huolta ihmisistä”.

Sivulla 62 opettajan opas väittää, että “tieteellisen tutkimuksen avulla ei voida ottaa kantaa ihmeiden (sic) paikkansapitävyyteen”. Kun tällaisia asioita opettaa lapsille, he hyväksyvät aikuisinakin uskontomyönteisen, poliittisesti korrektin status quon, jonka mukaan uskonnolliset kysymykset eivät ole tieteellisesti (tai muutenkaan) ratkaistavissa, vaan vain “uskon asioita”.

Ainakin s. 64 (pelissä) väitetään että Jeesus asetti ehtoollisen, mikä on aika älytön väite (siis Jeesuksen lihan ja veren edes symbolinen jakaminen ennenkuin tyyppi on edes kuollut).

Opettajan oppaan (s. 66) mukaan “Jeesus ei taikonut ruokaa lisää vaan siunasi ruuan...” Ilmeisesti tällä kohdalla halutaan tehdä perinteistä eroa magian ja ihmeiden välillä, mikä on lähinnä huvittavaa.

Sivulla 95 opettajan oppaassa puhutaan “koulujen kevätlukukauden päättävänä” lauluna Suvivirrestä -- ikään kuin olisi itsestään selvää, että Suvivirsi kuuluu laulaa kevätjuhlassa!

 

Tähti 3 oppikirja ja opettajan opas

s. 11 mainitaan, että kaikilla (uskonnoista yms. riippumatta) on lasten oikeudet. Hyvä.

s. 15 alkaen kerrotaan sentään hieman muista katsomuksista.

s. 18 väitetään, että “Tuohon aikaan ei ollut poikkeuksellista, että perheen jäsen myytiin orjaksi.” Melko varmasti väärin!

s. 42 sanotaan, että “Perimätiedon mukaan keisari Augustuksen aikana ryhdyttiin Rooman suurvallassa pitämään veroluetteloita. Kirjautumista varten jokaisen miehen oli matkustettava omalle synnyinseudulleen.” Tämä voi olla perimätietoa, mutta historiallisesti kai höpönlöpöä. Voisi tarkistaa.

s. 47 jätetään mainitsematta neutraalimmat ajanlaskun ilmaisut eaa. ja jaa.

s. 67 mainitaan muutama hyvä käsky/neuvo, jotka eivät ole tunnettuja raamatun ohjeina (“Älä levitä perättömiä huhuja”, “älä eksy joukon mukana tekemään pahaa” ja “älä sorra muukalaista”). Hyvä niin.

s. 75 luetellaan muutamia versioita Kultaisesta säännöstä eri uskonnoissa.

 

Tähti 4 oppikirja ja opettajan opas

Tarinat Jeesuksesta kerrotaan tosina, tai ainakaan lukija ei helposti huomaa, että kyse on tarinoista.

s. 9 mainitaan aiempaa selkeämmin Pääsiäinen juutalaisten juhlana.

s. 12 puhutaan tapahtumista “Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen” tarkentamatta, että on kyse tarinasta. Olisi parempi sanoa “Jeesuksen kuoleman jälkeen”.

s. 17 kerrotaan ns. itämaan tietäjistä todellisina henkilöinä.

s. 40 mainitaan “koulun joulukirkko” ikäänkuin se olisi luonteva ja oikeuden (tai edes lain) mukainen tapahtuma.

s. 49 mainitaan sairaalapappi samaan tapaan kuin luontevana sairaalan henkilöstön jäsenenä. Ei tarkenneta esim. tämän työnantajaa.
Näillä kahdella em. kohdalla luodaan mielikuvaa siitä, että uskonto muka kuuluu näihin yhteiskunnan julkisiin tiloihin, ikään kuin se ei olisi ongelmatonta.

s. 63, 72, 74ff. Opetetaan hätänumerosta, yhteistoiminnasta, hyveistä ja hienotunteisuudesta ilman vetoamista uskontoon (eli kuten pitääkin).

s. 101 mainitaan “muut uskonnot”, uskonnonvapaus ja ET -- tosin ei uskonnottomia maailmankatsomuksia.

 

Tähti 5 oppikirja ja opettajan opas

s. 6 on Esko Valtaojan osuva kommentti kirjan dogmaattisuuteen kehoittavasta virrestä. Semmoiset eivät oikein sovi koulukirjaan.

s. 8 opetetaan, että (kristinuskon mukaan) ihmisen tehtävä on mm. hallita maailmaa. Ehkä tämä on virallinen oppi, mutta jos ei, voisi ehkä jättää pois, koska opettaa ylimielistä ja haitallista asennetta.

s. 11, 13 Teemana “Asetetaan usko ja tieto rinnakkaisiksi, toisiaan tarvitseviksi näkökulmiksi maailmaan.” Vähintään kiistanalainen väite siis esitetään totena.

s. 12 väitetään, että vasta 500 vuotta sitten eurooppalaiset hyväksyivät ajatuksen pyöreästä maailmasta. Ei pidä paikkaansa.

s. 14 sanotaan, että “Maailmankatsomuksen rakennusosat nousevat uskonnosta”, huomioimatta uskonnottomia maailmankatsomuksia.

s. 16 kerrotaan hieman eri uskonnoista, mutta uskonnottomuus sivuutetaan viittaamalla siihen vain epäsuorasti (“suurin osa maailman ihmisistä kuuluu johonkin uskontokuntaan”, siis osa ei kuulu mihinkään uskontokuntaan, mutta tätä ei sanota). Silti suhteellisen pieniäkin uskonnollisia ryhmiä listataan. Olisi asiallista mainita uskontokuntiin kuulumattomien suuri osuus ihmisistä.

s. 42 mainitaan erilaisista kalentereista, mikä on hyvä.

s. 44 sanotaan, että “...kirkoissa ja kouluissa kajautetaan Hoosianna” (kursiivi minun)! Ikäänkuin olisi normaalia ja asiallista, että kouluissakin lauletaan tämä virsi. (En ainakaan itse kyllä ole sitä koskaan kuullut kouluissa laulettavan.)

s. 47 sanotaan, että sellaiset lausahdukset kuin “onks’ pakko” ja “mä en ainakaan” eivät ole “kaunista kielenkäyttöä ja hyviä käytöstapoja”. Onko näin siksi, että ne ilmaisevat vastustusta ja koska lapsien (tai kristittyjen?) pitäisi olla vain kiltisti tottelevaisia alamaisia, jotka pitävät turpansa kiinni ja tekevät mitä käsketään? Tämä ei oikein sovi yhteen sen nykyisen kasvatusajatuksen kanssa, jonka mukaan koulussa pitäisi kasvattaa lapsista kriittisiä kansalaisia.

s. 57 on kirjoitusvirhe: “gredo” kun pitäisi lukea “credo”.

s. 64 esitetään kyseenalainen tulkinta kristillisestä avioliitosta, jossa kerrotaan mm. että avioliitto on miehen ja naisen välinen ja sen (yhtenä) tarkoituksena on “turvata elämän jatkuminen”. Sivulla on myös on kyseenalainen, heteronormatiivinen kohta, jossa tavallaan opetetaan naisten ja miesten tehtäviä. Koko sivu pitäisi siis päivittää 2010-luvulle.

s. 75 mainitaan “kansankirkko”, mutta onneksi myös sen laillinen erityisasema. Tätä ei tietenkään (ikävä kyllä) problematisoida ollenkaan.

s. 77 puhutaan Köyliössä tapahtuneesta piispan surmasta historiallisena tosiasiana, vaikka se on ilmeisesti pelkkä myytti.

s. 81 kerrotaan uskonnonvapauslaista (hyvä), muttei kerrota kuinka kirkosta (ja uskontotunneista) voi erota.

 

3. Yhteenveto

Etiikkaan johdattelevaa materiaalia oppikirjassa on vähintään niin paljon kuin OPS edellyttääkin. Se on myös kiitettävän suurelta osin uskontoneutraalia, mutta OPSin vaatimuksesta joissakin kohdin aivan turhaan vedotaan uskontoon (esim. Luominen ihmisarvon perustana).

Suomen evankelisluterilaisen kristinuskon valtavirrasta eroavia uskonnon muotoja, etenkin eri uskontoja esitellään liian vähän. Kaikkein törkeintä on, kuinka uskonnottomuus sivuutetaan jotakuinkin täysin -- mutta syynä tähän lienee OPS, jossa uskonnottomuutta ei mainita ollenkaan.

Lähes täysin pelkästään “oman uskonnon” opetukseen keskittyminen ei tunnu mielestäni kovin hyvältä lähtökohdalta erilaisuuden hyväksymiselle ja muiden kulttuurien ymmärtämiselle. Erityisen huono lähtökohta on lähestyskäsky, joka opetettiin jo sarjan toisessa osassa, vaikkei koko käskyä edes mainita OPSissa.

 

TMI - The Philopsophy of Jouni Vilkka

Luettu 1578 kertaa