23.09.2017
RSS Facebook Twitter Linkedin Digg Yahoo Delicious
×

Varoitus

JUser: :_load: Käyttäjää ei pystytty lataamaan tunnuksella: 52
tiistai, 25 maaliskuu 2014 16:35

Leisolan ihmemaassa, osa 2

Arvostele
(0 ääntä)

Matti Leisola muistelee 80-luvun jänniä vaiheita. Kesällä 1980 hän rupatteli itse professori A.E. Wilder-Smithin kanssa. Kemisti ja nuoren maailman kreationisti oli suosittu puhuja uskovaisten parissa. Leisola pyysi häntä vierailulle myös Suomeen. 1981 Wilder-Smith pääsi ihan Iltasanomien haastateltavaksi.

Kuinka voidaan herätellä kansakuntaa, jolle on vuosikausia opetettu vääriä asioita? Jos koko koulutus on perustunut siihen, että kaksi plus kaksi on viisi, miten saat ihmiset uskomaan, että se onkin neljä, pohdiskelee harmaapartainen professori... Darvinistinen teoria ei Wilder-Smithin mukaan edes ole luonnontieteellinen teoria. Tämä herättää kiihkeitä tunteita, joten teide ei olekaan kylmän asiallista.

 

Kolmekymmentä vuotta myöhemmin voin onnellisena todeta, ettei tämä 2+2=4 opetus näytä vieläkään kunnolla uponneen aivopestyyn kansaamme. Mutta ei hypätä asioiden edelle. W-S kävi puhumassa vierailunsa aikana Helsingin teknillisessä korkeakoulussa, Joensuun, Tampereen ja Turun yliopistoissa. Ja lopulta ihan Viikin Maatalous-metsätieteellisen laitoksen seminaariin. Siellä tulivat vastaan katalat darwinpalvojat. Tai ainakin yksi sellainen.

Kasvisjalostustieteen assistentti Jussi Tammisola alkoi huutamaan kesken esityksen, että meneillään oli NATO:n salaliitto (Wilder-Smith oli NATO:n neuvonantaja huumeasioissa). Keskeytystä kesti pari minuuttia, kunnes yleisö hiljensi Tammisalon. W-S sai haastattelun myös televisioon. Leisola tapasi Anto Leikolan.

Tuon luennon jälkeen aiheesta kirjoiteltiin lehdissä. Leisolan yllätykseksi Maatalous-metsätieteellisen laitoksen rehtori sanoutui irti Wilder-Smithin luennosta. Vierailija ei ollut virallinen luennoitsija aiheellaan "Kehitysajatus ja luomisusko". Leisola muistelee, että rehtori oli itse antanut suullisen kutsun W-S:lle. Esitelmästä noussut kohu kuitenkin sai rehtorin tekemään pontiuspilatukset.

Luennoista inspiroituneet professori Atte Korhola ja FT Hannu Lång perustivat Luonnonfilosofisen tutkimusseuran. Sen tarkoituksena oli kehittää (hih) W-S:n ajatuksia eteenpäin kotimaisin hartiavoimin. Heidän piti julkaista aiheesta kirja, johon Leisolakin kirjoitti Evoluutioteorian maailmankatsomuksellinen luonne tekstin. Valitettavasti kirjaprojekti uipui nopeasti unholaan. Seura kuitenkin menestyi paremmin kuin moderni Critica-seura.

Leisola joutuu hyppäämään melkein 20 vuotta eteenpäin, sillä seuraavan kerran luomisoppi oli ajankohtaista vuonna 1998. Mikrobiekologian professori Siegfried Scherer (se toinen Evoluutio - kriittinen analyysi-kirjan tekijöistä) saapui luennoimaan Helsingin Aikuiskoulutuskeskuksen seminaariin. Aikuiskoulutuskeskuksen suunnittelija Timo Linnakylä pyysi Leisolan mukaan evoluutioaiheisen tilaisuuden järjestämisen merkeissä. Mukana puhumassa myös eräs kotimaisista kreationisteistamme: ornitologi Lennart Saari. Ennen seminaarin alkamista Leisola sai viestin yliopiston rehtori Kari Raiviolta. Hän vaati tasapuolisuutta, eli luennoimaan täytyi saada vastakkaisen näkymyksen edustaja. Sellainen saatiin professori Matti Sintosesta.

Maksullinen seminaari oli suosittu. Leisola ei kuvaile sen tarkemmin mistä siellä puhuttiin. 150 osallistujaa kerääntyi kuulemaan tuoreimpia tuulia evoluution ongelmista. Palautteen perusteella seminaari oli menestys. Menestys sai kehitysoppiin uskovat vihaiseksi. Linnakylä joutui esimiehensä puhutteluun. Uutta tilaisuutta ei kannata järjestää, ellei mukana ole luennoitsija, "joka edustaa yleisesti hyväksyttyä tieteellistä näkymystä." Myös Lennart Saari joutui yliopistomaailman hampaisiin, kun hänen palkkaansa laskettiin vuonna 1999. Eikä hän saanut itselleen Turun yliopiston lehtoraattia. Joku opiskelija oli myöhemmin kertonut Saarelle, että hän oli kuullut muiden professorien puhuvan Saaresta. Professorit eivät voineet ymmärtää biologia, joka ei usko evoluutioon. Tämän takia muuten niin lahjakkaan opiskelijan tutkijanura tyssäsi lasikattoon, Leisola postuloi.

Seuraava askel taistelussa darwinismia vastaan otettiin vuonna 2003. Leisola lähestyi vuorostaan Linnakylää. Nyt voisi järjestää tapahtuman, jossa aihe olisi vaatimusten mukaan toisenlainen. Leisolan mielestä se tarkoitti IDeisti Richard von Sternbergin ja Paul Nelsonin kutsumista esittämään evoluutiokritiikkiä. Vastapuolelle kutsuttaisiin professorit Anto Leikola ja Petter Portin. Seminaarin nimi olisi Evolution, Intelligent Design, and the Future of Biology. Valmistelut olivat melkein valmiit, kun jotkut yliopiston professorit vaativat seminaarin perumista. Palmenian johtaja perui tapahtuman. Aihe oli kuulemma parempi filosofian laitokselle. Ulkomaiset vieraat olivat jo varanneet matkansa. Ilmoittautuneita oli runsaasti muutenkin.

Leisola pelasti tilanteen. Hän otti yhteyttä Teknillisen korkeakoulun rehtoriin. Saisiko puhujat puhumaan Teknillisen korkeakoulun tiloissa? Kyllä sai! Se järjestettiin TKK:n tiloissa 22.10.2004. Paikalle ei saapunut kotimaisia professoreja vastapainoksi Jenkkilän IDeisteille. Biology - Tackling Ultimate Complexity houkutteli myös minut istumaan luentopenkille muistiinpanovälineiden kanssa. Yleisön joukossa oli myös aina yhtä hellyyttävästi hymyilevä kreationisti Pekka Reinikainen.

Olin etukäteen eniten kiinnostunut Paul Nelsonin Can Intelligent Design Illuminate Homology? esityksestä. Se lupasi vihdoinkin esittelevän asian jota olin etsinyt pari vuotta. Miten ihmeessä ID:tä oikeasti sitten sovelletaan biologiassa? Eli miten älykäs suunnitelma selittää vaikkapa tuon homologian? Sain kuitenkin pettyä pahasti. Nelson puhui vain ja ainoastaan siitä miten hänen mielestään homologia oli ongelmallista selittää evoluutioteorian kautta, ja esitys loppui siihen. Ei mitään siitä miten ID selittäisi samat havainnot eläinten rakenteista. Vaikka mies esityksensä aikana kehui miten ID on mahtava uusi työkalu tutkijan työkalulaatikossa.

Sternberg puhui muistaakseni siitä miten geeneissä ei lopulta edes voi olla uutta informaatiota, vaan kaikki muutos on olemassaolevan informaation sekoittamista. Sai vastalauseita yleisöstä lopetettuaan esitelmänsä. En lähtenyt tilaisuudesta sen viisaampana ID:n tieteellisen soveltamisen kannalta. Sen sijaan olin saanut kuulla jälleen kerran siitä miten evoluutioteoria haisee pahalle. Ei mitään mitä en olisi aikaisemmin lukenut netistä.

Luentosarja sai runsaasti kehuja. Leisola hämmästyi positiivisen palautteen määrästä. Mutta sitten alkoi palautteen laukominen lehdistössä. ID leimattiin - kauhistus - pseudotieteeksi ja uskonnon tyrkyttämiseksi. Lokaa satoi Leisolan niskaan. Esitelmiä hän kuitenkin onnistui järjestämään parin vuoden välein esim. Turun ja Vaasan yliopistoissa. Ne herättivät aina vastalauseita.

Mukaan mahtui ainakin yksi rohkea rehtori, joka järjesti hyvän keskustelutilaisuuden Leisolan ja Tapio Puolimatkan kanssa vuonna 2011. Se tapahtui Lappeenrannan teknillisen yliopiston tiloissa.

Näin Suomen akateeminen maailma piti älykkään suunnitelman (eli evoluutiokritiikin) aivan epäreilusti pois akateemisen vapauden piiristä. Muutenhan täällä olisi tapahtunut älykkään suunnitelman suuri läpimurto ja tieteellinen edistyminen.

Seuraavassa jaksossa pääsemme kirjakustannuksen maailmaan, kun Leisola ja kumppanit laativat Evoluutio - kriittinen analyysi kirjan. Ja Leisola määrittelee geneettisen informaation.

 

Luettu 2008 kertaa