23.07.2017
RSS Facebook Twitter Linkedin Digg Yahoo Delicious
×

Varoitus

JUser: :_load: Käyttäjää ei pystytty lataamaan tunnuksella: 52
torstai, 03 huhtikuu 2014 11:19

Pakkouskontoa ateistien lapsille?

Arvostele
(3 ääntä)

Aamulehden uudessa Ihmiset-liitteessä jatkettiin suvivirsivoivottelun jälkilöylyjä. Sivuilla on vatvottu suvivirren syvintä olemusta. Tänään kansalaiskeskustelija Jaana Uolamo nosti esiin ateistien vaikeudet moraalin suhteen. En muuten vaivautuisi kommentoimaan hänen kirjoitustaan, mutta se sisältää valitettavan yleisen harhakäsityksen siitä miten uskonnot ja moraali liittyvät toisiinsa. Tylsän illan takia käyn lävitse koko pläjäyksen kohta kerrallaan.

Tunnustava uskonto kuuluu elämään - myös kouluun ja sen tilaisuuksiin. Kyse on arvoista.

Kiista koskeekin enää sitä kuinka paljon ja missä koulujen tilaisuuksissa tunnustavaa uskontoa pitäisi olla. Tai saisiko koulu ylipäätään järjestää tilaisuuksia joissa koululaisten erottelu uskontojen tai uskonnottomuuden perusteella tulee ilmi. Koululaisilla on tietenkin oikeus tunnustaa uskontoaan miten haluavat välitunneilla tai uskaliaasti jopa rukoilla äänettömästi kesken oppitunnin.

Ihmisen perusoikeuksiin kuuluu uskonnonvapaus, joka tarkoittaa vapautta uskontoon - ei vapautta uskonnosta. Lapsella on siis oikeus valita uskontonsa. Valinta tapahtuu yleensä nuoruusiässä. Uskonto antaa pohjan arvoille, moraalille ja ihmisarvolle.

Uolamon harmiksi se ei nyt vaan ole joko/tai tilanne uskonnonvapauden suhteen. Tämä ei ole niin vaikea aihe. Uskonnonvapaus sattuu sisältämään molemmat vaihtoehdot. Ainakin niin asia ilmaistaan Suomen perustuslaissa, joka lienee olennainen dokumentti tässä kiistassa. Käsite meni häneltä tärkeällä tavalla väärin heti alussa, joten loput kirjoituksesta eivät lupaa hyvää.

Olennainen osa tässä on, että vanhemmilla on vapaus opettaa lapselle oma uskontonsa ja perustelut tälle uskonnolle. Näin lapsi oppii hyvin yhden uskonnon ja hän pystyy ymmärtämään paremmin myös muita uskontoja ja maailmankatsomuksia.

Jos uskonnonvapaus ei muka sisällä vapautta uskonnosta, niin mitä uskontoa (tai uskontoja) uskonnottomien vanhempien on pakko opettaa lapsilleen? Taidan aavistaa minkälaista ansaa Uolamo rakentaa tekstissään.

Käsitys, jonka mukaan lapsen pitäisi saada vapaus uskonnosta, vie harhaan.

Nyt se taitaa tulla. Nimittäin väite siitä, ettei lapsen hyvä elämä onnistu ilman uskontoa! Minua jännittää.

Silloin lapsi kasvaa eräänlaisessa
arvotyhjiössä, josta puuttuvat
tieto oikeasta ja väärästä.

 

 

Kappas vain. Vanha tuttu idea siitä, että pelkästään uskonnollinen auktoriteetti kykenee kertomaan meille mikä on oikein tai väärin. Tässä ideassa mitkään sekulaarit opit eivät kykene millään esittelemään mitään kestäviä arvoja. Se on se sama idea, joka lopulta johtaa moraalisesti hyviin kansanmurhiin. Se idea, jonka mukaan moraalifilosofiassa ei pärjää ilman pappien aamenia (tai pärjää kunhan välillä vinkataan silmää Jumalalle).

On parempi, että lapselle ollaan tässä asiassa avoimia. Uskonnollinen käsitys on aina valinta, joka pohjautuu arvoihin. Valtauskontojen opettaminen on yleissivistystä, vaikka henkilökohtainen näkemys poikkeaisi niistä.

Olen aivan samaa mieltä siitä, että lapsille pitää kertoa miten valtauskontojen suuntaukset suhtautuvat maailman ilmiöihin. Kivipesun kestävänä ateistina olen ihan vapaaehtoisestikin perehtynyt maailman uskontoihin. Se on yleissivistystä, että koululainen tietää miten maailman uskovaiset ihmiset uskovat. Pelkästään moraaliasioissa löytyy runsaasti variaatioita. Jotkut tuomitsevat abortin oikeaksi murhaksi, toiset pitävät sitä välttämättömänä pahana, jotkut ovat ok sen suhteen. Jotkut hyväksyvät avioerot ja jopa naiset auton ratissa, toiset kivittävät ihmisiä kuoliaaksi sellaisen takia. Ihmiskunnan uskomukset ovat monipuolisia ja mielenkiintoisia. Ne kuuluvat ehdottomasti oppikirjoihin.

Tiedon uskonnosta ja sen perustelujen opettamatta jättäminen on itsessään valtava uskonnollinen arvovalinta. Vanhempien tulee joka tapauksessa opettaa lastaan erottamaan oikea väärästä. Myös useat ateistit opettavat lapsilleen sellaisia moraalikäsityksiä ihmisarvosta ja oikeasta ja väärästä, jotka ovat perusteltavissa lähinnä kristinuskon avulla.

Siinähän se tuli. Pienen kierron kautta jopa ateistit voivat kasvattaa moraalisesti hyviä lapsia, kunhan kunnia oikean ja väärän käsityksistä annetaan kristinuskolle (tai sille valtauskonnolle joka vanhempien maassa sattuu olemaan se enemmistön uskonto). Tosin tässäkään kohtaa Uolamo ei tunnu välittävän siitä, että pelkästään kristinuskon sisällä on erilaisia käsityksiä siitä mikä on oikein tai väärin ihmisten arkielämän ongelmissa. Uolamo antaisi myös ymmärtää, että uskonnoton kasvatus olisi väärä arvovalinta vanhemmilta, koska hänen määritelmänsä mukaan pelkästään uskonto olisi se mikä mahdollistaa oikean ja väärän tunnistamisen. Ateistit joutuisivat turvautumaan jonkin satunnaisen uskonnon määrittelemiin moraalioppeihin.

Kasvatus ottaa aina kantaa uskontoon, joko tukemalla lasta uskonnon löytämisessä tai kieltämällä uskon. Niin sanottu uskonnollisesti neutraali kasvatus on käytännössä mahdoton. Avoin keskustelu uskonnosta antaa lapselle ja nuorelle avaimet löytää oman tiensä.

No niin, te uskonnottomat vanhemmat. Mitä uskontoa opetatte lapsenne uskomaan?

Valitettavasti Uolamo ei kerro mitä koulujen pitäisi tehdä ET-opetukselle.

 

Luettu 5421 kertaa